Valokuvaus on muuttunut reippaan kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Digikameroiden kennojen tarkkuus eli megapikselit ovat kasvaneet 2000 luvun alun 6 megasta, jopa yli kolmeenkymmeneen megaan. Puhumattakaan keskikoon kameroista, joiden tarkkuus ylittää moninkerroin filmiskannaukset.

Myös kuvan käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot ovat kehittyneet vuosi vuodelta monipuolisemmiksi ja työnkulkua nopeuttaviksi. Jos aikoinaan pelkkä kuvien raw kääntö jpeg:ksi kesti tunteja, menee sama työ nyt minuuteissa. Jos kuvissa oli häiritsevä iso roska, sai sitä aikoinaan kloonata pois tunteja, lopputuloksen ollessa vain kelvollinen.

Nykysoftat mahdollistavat kuvien helpon käsittelyn ja viimeistelyn helposti ja osaavissa käsissä kuvista tulee täysin virheettömiä. Tällä hetkellä valokuvaajan yksi tärkeimmistä voimavaroista on hyvät kuvankäsittelytaidot, voisiko jopa sanoa, ominainen kuvankäsittelytyyli.

Teknologian sen mahdollistaessa, itse kuvaustapahtumasta on tullut nopea tilanne, joka houkuttelee kulkemaan sieltä mistä aita on matalin. Usein kuulee myös omasta suusta lauseen “no ei jaksa, jatketaan, mä duunaan sen jälkeenpäin fotarissa”. On luonnollista tietysti valita keino, joka on nopein ja vaivattomin.

Kuvaustilanteesta on nykyään hävinnyt se kauneus ja magia, kun ajan hetki tallentuu filmin hopeakiteisiin sulkimen loksahtaessa. Tilanne oli arvokas ja pyhä. Tätä samaa henkeä ei enää takaisin saa, mutta olisi tärkeää tehdä kuvaustilanteesta myös kuvattavalle henkilölle ikimuistoinen ja arvokas tilanne. Tämä kielii vastapuolelle ammattitaidosta ja on suurin syy miksi ammattikuvaajat ovat edelleen arvossaan.

Jos taidot ovat enemmän siellä tietokoneen ääressä, kuin itse kuvaustilanteessa, päiväsi on pelastettu vaikka kohde menisi kuvattaessa lähes ohi ruudusta. Tulevalla Photoshop CS6.0:lla rakennetaan kuvasta taas täydellinen:)